KULKEE KAMERAN KANSSA

Sooloilija kulkee kameran kanssa, ja kuvaa myös sisätiloissa.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Muisto


Hyvästelemättä kävelen rantaan
laineet sanovat minulle lempeitä sanoja
on vielä iholla ikävä

Meriheinät kiittäen kumartavat
kun jaksan palata
Punon niistä korin
jonka sisällä on koko tämä 
rakkaus.


- Kirjoittaja elämänvirrassa, aina veden lähellä 

7 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Siis, tiesin!, sinussa asuu kaunokirjailija. Runo on herkkä ja jopa haikumainen, vaikka sinä et japanilaisuutta arvostakkaan.

Nyt tiedän, tee sinäkin hiljaisuuden blogi, jossa kuvien lisäksi myös runoja sekä sitaatteja etc.

Mahtava tuo jääkuva!

Soolis, nyt: Flow♥

Sooloilija kirjoitti...

Leena, olen lukenut Risto Rasaa nuorempana ja Eeva Kilpeä koko ikäni. Japanilaisuudessa parasta ovat kirsikankukkapuut ja runous. ;D

Ehkä tämä kuvablogi muuttuu pikkuhiljaa hiljaisuuden blogiksi, minusta vähän tuntuu siltä.

lepis kirjoitti...

Kaunis muisto! Oi kesä, oi rakkaus!

Sooloilija kirjoitti...

Lepis, oi kaikki mikä liittyy rakkauteen! Olen hieman salaisesti romantikko, yritän aina vetää realismiakin sekaan. Tässäkin on. Se lähtökohta.

tuike kirjoitti...

Outoa. Taas kerran huomaan kommenttini hävinneen jonnekin avruuteen. Nimittäin kävin täällä eilen ja kommentoin juuri tuota hiljaisuus -asia, koska se oli minullakin esillä.

Että hieno ajatus tuo hiljaisuus-blogi. Sellaisia tarvitaan: kauniita kuvia, runoja, mietelmiä. Runojen lukeminen on minulta jäänyt vähiin viime aikoina, pitäisi lukea. Kaunis tuo sinun runo.

Kasselin kyyhky kirjoitti...

Kaunis, pysähdyttävä runo. Kävin tammikuun alussa runon talvisissa maisemissa, Nallikarissa(?). Vaikka sanat nyt olisivat erit - kylmemmät, viimaiset, jotenkin tuon runon tunnelmissa kävelin meren jäällä.

Leena Lumi kirjoitti...

Mahtava tuo jäinen yliökuva. Pidä sitä talvet ja suvella joku muu. Sitten vain vaihdat. Syksyksi kanssa oma kuva.