Hyvästelemättä kävelen rantaan
laineet sanovat minulle lempeitä sanoja
on vielä iholla ikävä
Meriheinät kiittäen kumartavat
kun jaksan palata
Punon niistä korin
jonka sisällä on koko tämä
rakkaus.
- Kirjoittaja elämänvirrassa, aina veden lähellä
7 kommenttia:
Siis, tiesin!, sinussa asuu kaunokirjailija. Runo on herkkä ja jopa haikumainen, vaikka sinä et japanilaisuutta arvostakkaan.
Nyt tiedän, tee sinäkin hiljaisuuden blogi, jossa kuvien lisäksi myös runoja sekä sitaatteja etc.
Mahtava tuo jääkuva!
Soolis, nyt: Flow♥
Leena, olen lukenut Risto Rasaa nuorempana ja Eeva Kilpeä koko ikäni. Japanilaisuudessa parasta ovat kirsikankukkapuut ja runous. ;D
Ehkä tämä kuvablogi muuttuu pikkuhiljaa hiljaisuuden blogiksi, minusta vähän tuntuu siltä.
Kaunis muisto! Oi kesä, oi rakkaus!
Lepis, oi kaikki mikä liittyy rakkauteen! Olen hieman salaisesti romantikko, yritän aina vetää realismiakin sekaan. Tässäkin on. Se lähtökohta.
Outoa. Taas kerran huomaan kommenttini hävinneen jonnekin avruuteen. Nimittäin kävin täällä eilen ja kommentoin juuri tuota hiljaisuus -asia, koska se oli minullakin esillä.
Että hieno ajatus tuo hiljaisuus-blogi. Sellaisia tarvitaan: kauniita kuvia, runoja, mietelmiä. Runojen lukeminen on minulta jäänyt vähiin viime aikoina, pitäisi lukea. Kaunis tuo sinun runo.
Kaunis, pysähdyttävä runo. Kävin tammikuun alussa runon talvisissa maisemissa, Nallikarissa(?). Vaikka sanat nyt olisivat erit - kylmemmät, viimaiset, jotenkin tuon runon tunnelmissa kävelin meren jäällä.
Mahtava tuo jäinen yliökuva. Pidä sitä talvet ja suvella joku muu. Sitten vain vaihdat. Syksyksi kanssa oma kuva.
Lähetä kommentti